Olipa kerran koulu nimelta Basajjansolo.

Viime sunnuntaina jatin hyvastit Luwerossa ja vilkutin viimeista
kertaa paikalliselle perheelleni ja oli kamalaa. Alkuviikolla
vierailin Masakassa, uuden ystavan, suomalaisen Hennariikan
orpokotiprojektissa(Henna elaa oikeasti pikkuisessa kylassa ja Luwero
on siihen verrattuna todellinen Town!) ja keskiviikkona Waddimba ja
Rajab tulivat viela moikkaamaan ja heittivat minut, Hannan seka
valtavan matkatavaramaaran Entebbeen. Paluumatkalla ekstrakilot
tayttyivat koululaisten, opettajien ja vanhempien kasitoista, joita
voi ostaa vaikkapa joululahjaksi koulun ja yhteison hyvaksi(koreja,
enkeleita, lasinalusia, paperikoruja, ynna muuta!)

Tanaan aamulla aloitin piitkan taipaleeni kohti pohjoisen talvea.
12-tuntinen valilasku Nairobissa on ollut melkoista ajantappamista ja
saanut kyynelet kaikkoamaan ja nyt todella odotan kotiinpaluuta. Jee.
Onneksi kuitenkin ihana kanssamatkustaja lainaa lappariaan, niin
paasin miankin nauttimaan langattoman netin ihmeista., kiitos seta!

Reilu viisi viikkoaAfrikan taivaan alla sujahtivat ohi huomaamatta,
mutta ehdin kokea, nahda ja tunte paljon ja paljon sattui ja tapahtui.
Osan pikavisiitistani vapaaehtoistin Basajjansolon leikkikoululla ja
ala-asteella Luwerossa. Vaikka pian Ugandaan asetuttuani opinahjo
vapautti lapset koulunpenkilta, niin tekemista riitti huimaa vauhtia
kehittyvassa koulussa.

Vuonna ’03 ugandalainen tehomies Waddimba Sam, koulun johtaja,sai
lisapotkua unelmansa, valtavaeston lapsille suunnatun tasokkaan, mutta
silti edullisen peruskoulun perustamiseen. Han osallistui Plan
internationalin Luweron haaran kokoukseen, ja kuullessaan karun
totuuden kotiseutunsa asukkaiden runsaasta Hiv-positiivisuudesta(23%,
vrt n.5% Ugandassa) Samin halu auttaa alueen HIV-laspia ja AIDS orpoja
voimistui. Waddimban perustaman HIVtietoisuudenlisaamis-organisaatio
BACODAN ainut projekti talla hetkella on Basajjansolo Memorial
Training Centre.

Punakeltaiset hienot koulurakennukset ovat nousseet vahavahalta
vapaaehtoisten rakennustyoleirien turvin Kiwokoroadin varteen ja 2007
opetustilat olivat siina kunnossa, etta koulu pystyi alottamaan
tomintansa kahden opettajan voimin. BMTC sinnitteli vuoden verran
sunnattomassa epajarjestelmallisyydessa, kunnes vuoden 2008 alussa
ensimmainen vapaaehtoinen, hollantilainen Jita saapui koululle.
Energinen nainen paatti opettajien pienimuotoisen avustamisen sijaan
pistaa oppilaitoksen asiat uuteen uskoon. Han loi koululle budjetin ja
aloitti kirjanpidon tuloista(joita on ugandalaisella yksityiskoululla
vain lasten koulumaksut, seka hyvasydamisten lahjoitukset), aloitti
Basajjansolon rekisteroinnin viralliseksi kouluksi ja kerasi
ystavapiiristaan 20 kummia seka muita tukijoita.

Lokakuussa ’08 mun ja Riikan loytaessa tiemme Luweroon ja projektiimme
Basajjansolon koulussa opiskeli 68 muksua neljalla luokka-asteella.
Heita kaitsi, sivisti ja ruokki nelja opettajaa ja kokki, ja henksun
valilla ei juuri kommunikaatio kulkenut. Muistan kuinka kaksi
mzunguneitoa sai hyvat naurut Waddimban levayttaessa poydalle koulun
pohjapiirrustuksia. Erityisesti johtaja mainitsi tietsikaluokan, johon
tulisi moniamonia koneita. Myhailimme mielessamme, etta ‘’ehka
kymmenen vuoden pasta’’ – tuolloin koululla ei ollut sahkoa ja kaikki
oli kutakuinkin ihan taysin retuperalla…

Nyt vuodenvaihteessa Afrikan helmeen palatessani suu loksahti
hammennyksesta auki, kun tajusin, mitten erilainen koulu jo on!
Ulkoisesti koulu nayttaa Smartilta, kuten paikalliset
sanoisivat-pihalla komeilee varikkaat leikkivalineet, leikkikoulu- ja
peruskoulun nelja luokkarakennusta ovat avian valmiit, toimisto ja
henksutilarakennutsa viimeistellaan, ja p.5-P.7luokkahuoneidenkin
rakennus on aloitettu. Marraskuun lopussa Samin saksalaisen ystavan
lahjoituksella kouluun johdettiin sahkot – ja eka tietsika ostetaan
tassa kuussa. Riikka hei, me vahan aliarvioitiin:D! Wau…

Taman vuoden lopussa koululla ahkeroi noin 120 lasta viidella
luokka-asteella ja tietoa heidan mieliinsa jakoi ja takoi 8 opettajaa
ja ruokaa tarjoili kahdesti paivassa touhukas ja ahkera kokitar
Florence. Paljon on viela parannettavaa, mm. tyomaarassa, opettajien
vastuunotossa ja –kannossa, opetuksen tasossa, jne., mutta
kehityssuunta on oikea – ja vauhti hurja!

Seuraavassa romaanissa kerron, mita viimeisen kuukauden aikana koululla tapahtui..