Kaunista, kummaa ja kuumaa.

Aika kiitaa, kuin voikaan olla nain. Enaa on aikaa kaksi viikkoa, ja tekemista paljon. Niin, uskomatonta kylla, mutta taalla Afrikassakin kiire on mahdollista(stressi ei sentaan,jee!):D

Pian matkaan takaisin Luweroon lomailtuani Jinjassa ja Kampalassa muutaman paivan. Jinja on siis Victoriajarven rannalla Niilin alkulahteilla sijaitseva Ugandan Pikku Intia, Afrikan helmen turistikohde jokiaktiviteeteista johtuen.
Hanna ja muut UPA:n vapaaehtoiset laskettelivat lauantaina pitkin Niilin kuohuja. Itse sain nauttia siita kokemuksesta jo tammikuussa, joten reissasin myohemmin iltapaivasta viettamaan viikonloppua muiden vapaaehtoisten seuraan. Illalla paivan rasituksesta uupuneet extremeurheilijat nuukahtivat petiin kamalan aikaisin, joten juhlimaan ei enaa lahdetty. Sen sijaan mentiin tunnelmalliselle tahtitaivaan valaisemalle youinnille Niiliin eraan kosken alle(yritin loihtia kaikki loiset pelkaamaan mua, mutta saa naha kuin kavi. Ainakaan viela ei ole bilhartsia oireita, ja sita koskiakin laskiessa siella joessa uiskennellaan… :).

Seuraavana paivana vuokrattiin turvakajakisteilta paikalliset valurautapyorat ja lahdettiin ihastelemaan Jinjan mykistavaaa kauneutta ja idyllia– kimmeltava vesi, tihea ja niinniin vehrea kasvillisuus, punahiekkaiset tiet ja perinnemekkoihin sonnustautuneet mugandanaiset, joiden paanpaalla keikkui banaaniryppaat.

Pyoria palautettaessa edellisen paivan uimaseura ja koskenlaskuopas jarkytti meita ilmoittamalla, etta eilen niin idyllisessa uimapoukamassa pulikoi nyt aiiivan valtava, huvikseen ihmisia hukuttava Hippo! Oppaamme kertoi, etta hanen kolmivuotisensa uran aikana ei siella ole IKINA aiemmin ollut virtahepoja. Hui, mutta nyt on nahty sekin suurpeto…

Maanantai-iltana palasimme kaoottiseen Kampalaan ja tanaan otin osaa HIV/Aids juoksuun, jonka tuotto menee eraan jarjeston hyvaksi. Takalaiset juoksukilpailut pitaa alottaa kukonlaulun aikaan, silla myohemmin on paahtavan kuuma. Tanaan aamulla ei ollut kylla huolta helteesta, silla Ugandassa on meneillaan sadekausi ja kuurot viilentavat ilmastoa. Paivantasaajan sateet ovat toista kuin Suomessa, ennemminkin ne ovat kuin muumilaaksossa, ne alkavat yhtakkia ja vetta tulee kuin saavista kaatamalla. Niinpa holkka kulki kuin kylman painesuihkun alla edeten, tulipunaisen auringon noustessa horisontista. Ihanaa<3.

Juoksun jalkeen jarjestettiin ilmaiset HIV-testit, joiden suoritustapaa Pohjolan lintukodon terveydenhuoltohenkilosto kauhistelisi! Purkit ja putelit, piikit ja puhdistusaineet olivat jostain ties mista roudatuilla penkeilla(tosin jonkun liinan paella), hoitohenkiloston hygineia- ja suojavarustus rajottui kumihanskoihin, ihminen toisen peraan tuli testattavaksi ja yksityisyys oli samaa tasoa kuin suomalaismuksujen rokotus joskus viime vuosisadan alussa liitutaudun Edessa muun luokan pallistellessa. Aivan sairaan hienoa se silti oli: vaki vastuuntuntoisena omasta ja lahimmaistensa terveydesta jonottivat, jotta saisivat statuksensa selville. Ugandassa AIDS ia on noin 7 prosentilla vaesta,(joten tilanne ei ole niin paha kuin vaikkapa Sambiassa, jossa lahes joka neljas on HIV positiivinen), mutta hinoa jos se seitsemankin tulee hoidetuksi.

Nyt ennen auringon laskua lahden lomailun rentouttamana Luweroon. Tanaan erkanimme Hannan kanssa hetkeksi, silla hanen poikaystavansa Matti saapui tutustumaan polvistumisten ja poshon maahan kahdeksi viikoksi.

Huomenna aloitamme Rajabin, koulun rehtorin kanssa tuettavien lasten kotikaynnit. Pian saavat kummit kuulla lapsistaan:).


-Inka-